 |
|||||||||||||||
 |
|||||||||||||||
|
Kun pinnan tasaisuudelle ja laadulle on asetettu korkeat vaatimukset, routasuojaus kannattaa tehdä SOLIMATE* :lla sen sijaan, että vaihdettaisiin suuria massamääriä. SOLIMATE :lla voidaan välttää maaperän routaantuminen sekä epätasaisuudet ja kantavuuden heikkeneminen roudan sulaessa. Kenttien eristäminen pidentää niiden käyttökautta huomattavasti. Kevätaurinko sulattaa ja kuivattaa pintakerroksen nopeasti, jolloin kevätkausi voidaan aloittaa aikaisin. Syksyllä huolella rakennettu, hyvin kuivatettu ja SOLIMATE: lla eristetty urheilukenttä tarjoaa mainiot olosuhteet pitkälle pakkasten alkamisen jälkeenkin. Käyttäjän kannalta on eduksi, että urheilukenttä on käytettävissä mahdollisimman suuren osan vuodesta. Investointien maksimaalinen hyödyntäminen on myös hyvää taloudenpitoa. Toiveet päästä aloittamaan mahdollisimman aikaisin keväällä törmäävät usein yhteen luonnollisen roudanlähtöajan kanssa. Siksi on tärkeää eristää pohjamaa niin, että routaa ei pääse muodostumaan. Käytettävien eristysmateriaalien on täytettävä tiukat vaatimukset, kuten
SOLIMATE täyttää kaikki nämä vaatimukset. Muista, että suurimmat rasitukset kohdistuvat eristysmateriaaliin rakennusaikana. *Dow Chemical Companyn tuotemerkki |
||||||||||||||
|
|
Ensiluokkainen kuivatus on tärkeimpiä edellytyksiä kaikentyyppisille urheilukentille. Kuivatusjärjestelmän tehokkuus vaikuttaa sekä urheilulaitoksen käyttöominaisuuksiin että käyttökauden pituuteen. Järjestelmä mitoitetaan sademäärän ja kentän valumakertoimen perusteella. Tiiviit pinnoitteet on asennettava kaltevasti tai pintakouruin ja maaperässä on aina oltava tiheä kuivatusjohtojärjestelmä. Kentän poikki kaivetaan 30 cm syvät ojat, joiden mitta keskeltä keskelle on 4 - 6 metriä ja vietto 10%. Ojaan asetetaan kuitukangas ja muovinen salaojaputki Ø 75 mm, jonka vietto on 1:100. Salaojaputket yhdistetään kentän ympärillä olevaan pääjohtoon Ø 100 – 150 mm. Nämä johdetaan salaojakaivoon ja pintavesijohtoon. Ojat täytetään salaojamassoilla, jotka tiivistetään; mielellään karkeaa valuhiekkaa 0 – 8 mm, jonka suodatusominaisuudet ovat hyvät. Kuva 1.15
Yleisurheilu- ja jalkapallokentät on suunniteltava vähintään tieluokan III mukaisiksi. Päällysrakenteen on oltava 25 - 35 cm paksu ja hyvää tienrakennuksessa käytettävää sora- tai kivilaatua. Käyttäjille pinnoite on tietenkin tärkeintä. Keinonurmien ja synteettisestä materiaalista tehtyjen kenttien osalta pinnoite on myös suurin yksittäinen menoerä. Nykyisin on itsestään selvää, että kalleimmat pinnoitteet asennetaan routasuojatulle alustalle ja SOLIMATE :lla eristetyt pinnat täyttävät tiukimmatkin vaatimukset. SOLIMATE 300 tai SOLIMATE 400 levitetään yhtenä kerroksena koko kentälle ja vedetään 0,5 - 1,0 metriä reunojen yli. Tähän käytetään suorareunaisia eristyslevyjä, joiden on oltava vähintään 5 mm etäisyydellä toisistaan hyvän kuivatuksen varmistamiseksi. Routiville, eristämättömille alueille tehdään siirtymäkiila ohuemmalla eristyksellä, vähintään 2 - 3 metriä. Keinonurmikot Keinonurmikot ovat suosittuja, koska ne tarjoavat hyvät harjoittelu- ja kilpailuolosuhteet ympäri vuoden. Vaikka rakennuskustannukset ovat suuret, kustannus käyttötuntia kohti jää pieneksi, sillä yksi keinonurmipinta vastaa jopa 15 luonnonnurmipintaa. Keinonurmikot on routaeristettävä. Tämä on helpointa ja parasta tehdä SOLIMATE :lla. Pinnat toimivat hyvin koneellisella aurauksella ilman lämmitystä. Alustana käytetään vähintään kahta kerrosta (50 + 30 mm) avointa, kuivattavaa asfalttia. Lisätietoja saa kuntaliitosta. Yleisurheilukentät Yleisurheilukenttien tasaisuus- ja kestävyysvaatimukset ovat jalkapallokenttiä tiukemmat. Siksi niiden on oltava routaeristettyjä, tasaisia ja hyvin tiivistettyjä. Pinnoitteet voivat olla tiiviitä tai päästää läpi vettä. Alusta on muotoiltava sen mukaan. Urheilulaitoksen alustaksi voidaan asentaa 90 + 60 kg/m 3 asfaltti AB 12/8, tiivis tai avoin, toimittajan suositusten mukaisesti. Tennis- ja muut pallopelikentät Erityyppisille pallopeleille rakennetaan suuria sora- tai keinokuitukenttiä, mutta yhteistä niille kaikille on vaatimus routaeristyksestä. Keinokuitupinnat voidaan pääasiassa rakentaa yleisurheilukenttien ohjeiden mukaisesti, mutta varsinaisen pinnoitteen ja sen alustan määrittelee toimittaja tai urheilulaitoksen edustaja. Sorapinnasta saadaan hyvä huolellisella materiaalivalinnalla ja rakentamisella yhdessä huolellisen kunnossapidon kanssa. Urheilulaitokset, joissa lumensulatuslaitteet Sähkölämmitteisten urheilulaitosten tarkoituksena on saada suorituspaikat ympärivuotiseen käyttöön. Hyvä lämmöneristys Styrofoamilla on edellytyksenä, etteivät käyttökustannukset nousisi kohtuuttomiksi. |
||||||||||||||
|
|
STYROFOAM-ratkaisut Tekojääradat Tekojääradat routaeristetään alustan epätasaisuuksia aiheuttavan routanousun välttämiseksi sekä energian säästämiseksi.
Tekojääratojen suunnittelu ja rakentaminen on erittäin monimutkainen tehtävä, minkä vuoksi tässä ei ole mahdollista selvittää kaikkia edellytyksiä. Tekojääratojen routaeristeen mitoitus on esitetty viitteessä /5/. Erittelyt Routasuojauksen kannalta kausikäyttöön tarkoitettujen tekojääratojen aluslämmitys ei ole aina tarpeen. Aluslämmitys voidaan korvata paksummalla eristyksellä, jos käyttökausi ei ole yli 6 kuukautta. Yksinkertaisimmillaan tekojäärata on sorapäällysteinen kenttä, johon on kaivettu jäähdytysputket ja niihin kuuluva jäähdytyslaitteisto. Urheilullisempi ja käyttötaloudellisuudeltaan tyydyttävämpi tekojää vaatii kuitenkin seuraavat täydennykset:
Ulkojääradat Oikein suunnitellulla ja termisesti hyvin mitoitetulla jääradalla päästään hyväksyttäviin vuosikustannuksiin erityisesti, jos jäähdytyslaitteiston lauhdelämpö voidaan käyttää lämmitykseen tai lämpimän veden tuotantoon. Ylijäämälämpö voidaan tarvittaessa käyttää radan aluslämmitykseen, mikä toisaalta saattaa alentaa jäähdytyslaitteiston tehoa. Sisäjääradat Nykyaikaisissa sisäjääradoissa on nykyisin sisäänrakennettuna kaksi putkijärjestelmää: jäähdytysputket ja lämmityskierukat tai -putket. Jäähdytysputkia tarvitaan jään muodostamiseen ja ylläpitämiseen. Kylmä leviää kuitenkin myös alaspäin, jonne jäähdytystä ei itse asiassa haluta. Mitä enemmän muodostunutta kylmää leviää "väärään suuntaan", sitä epätaloudellisempi laitos on. Lisäksi on olemassa vaara, että maaperään muodostuu ylivuotista routaa. Jos se ei ehdi sulaa sinä aikana vuotta, kun laitosta ei käytetä, routa tunkeutuu yhä syvemmälle maaperään. Tämän estämiseksi käytetään SOLIMATE / FLOORMATE -eristystä. Kun käyttökausi kestää yli 6 kuukautta, johdetaan lisälämpöä eristyskerroksen alapuolelle lämmityskierukoilla tai lämpöputkilla. Koska monia jäähalleja käytetään myös muihin tarkoituksiin, jää on pystyttävä poistamaan. Hyvin lämpöeristetty betonilaatta mahdollistaa tämän helposti ja nopeasti. Oikein mitoitettu SOLIMATE /FLOORMATE -eristyskerros varmistaa, että kylmä pysyy pinnalla eikä painu maaperään. Poiskuljetettavan maa-aineksen määrä vähenee huomattavasti SOLIMATE eristystä käytettäessä. Sisätekojääratoja on kahta päätyyppiä: A. Pysyvät tekojääradat ympärivuotiseen käyttöön Nämä laitokset rakennetaan ja niitä käytetään suhteellisen yksinkertaisin edellytyksin:
B. Radat, joissa ajoittainen jäädytys On huomattava etu, jos tällaiset radat ovat hieman "termisesti hitaita". Jäähdytysputkien päällä olevan päällysrakenteen on oltava pienin mahdollinen ja eristyksen on oltava mahdollisimman ylhäällä niin, että jäädytys- ja sulatusaika olisi mahdollisimman lyhyt. Asfalttiradat voivat olla mahdollinen vaihtoehto, mutta yhteishallien mekaaniset rasitukset ovat usein niin suuria, että betoni on parempi ratkaisu. Usein myös yhteiskäyttö mitoittaa SOLIMATE /FLOORMATE -eristyksen. Tällaisilla radoilla tarvitaan harvoin aluslämmitystä, mutta se kuitenkin rakennetaan usein käytön joustavuutta pitkällä tähtäimellä ajatellen. |
||||||||||||||
|
|
STYROFOAM-ratkaisut On tärkeää käyttää eristysmateriaalia, jolla on
STYROFOAM tuotteet täyttävät kaikki nämä SSEN-testausmenetelmissä mainitut vaatimukset. |
||||||||||||||
|
|
Kirjallisuus /1/ Talonrakennuksen routasuojausohjeet. VTT Yhdyskuntatekniikka. Rakennustieto 1997. 94 s. /2/. Kalliotilojen veden- ja lämmöneristysrakenteet. Kalliorakentaminen 2000. Projekti 2.3. Helsinki 1996. 156 s. + liitt. 13 s. /3/. Mäkelä, H., Matalaan asennettujen putkijohtojen routasuojaus ja lämmöneristäminen. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Geotekniikan laboratorio, Tiedotteita 113. Espoo 1982. 78 s. /4/. Ilmatieteen laitos. Vuoden keskilämpötila kaudelta 1961-1990. /5/. Tekojääratojen routasuojaus. Valtion teknillinen tutkimuskeskus, Tie-, geo- ja liikennetekniikan laboratorio. Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu 37. Rakennustieto Oy. Helsinki 1994. 30 s. /6/. Rautatien maarakennustöiden yleinen työselitys. 915 Alusrakenteen muut osat. Valtionrautatiet Rataosasto 1976. |
||||||||||||||
 |
|||||||||||||||
|
|||||||||||||||
|
|||||||||||||||
